nyt on aika taas siirtyä kuviin ja tässä postaukset karvakorvilta :)!
Nalle:
"Terppa lukijat! Pääsin vihdoinkin kertomaan mielipiteitäni tääne Jennyn blogiin. Valitettavasti sirot pikku kavioni ovat kuitenkin liian isot näppäimistölle, joten toivotaan että nyt tuo kirjurina toimiva Jenny ei jätä ainuttakaan kohtaa pois!
Elikkäs Perjantaina puoli neljän aikaan Jenny tuli kaverinsa Nellin kanssa tallille. He kävivät tallista hakemassa muutamia tavaroita tulivat minua hakemaan. Kilttinä poikana en meinannut antaa ensin kiinni, viskoin päätäni ettei riimua saataisi päähäni, kuitenkin, he saivat sen kammottavan riimun päähäni. Seuvaana temppuna lopetin liikkumisen. Valitettavasti tätä en tarhassa jatkanut kauaa jatkaa. Tuolla tarhan päässä, jossa on portti tytöt hoitivat minut ja itse sain leikkiä sellaisella hauskalla pallolla. Tylsistyttävä tunne, kun pitää mennä töihin. No lopulta minutkin saatin puhtoiseksi.
Kentälle kun piti mennä, menin hetken matkaa hyvin, kuitenkin kun huomasin, että käännytiin nokka kohti kenttää tein stopin. No siinä sitten hetken katselin maisemia, ja lopulta jouduin taas luovuttamaan. No kentälle saapuessa, huomasin että ei kenttä ollutkaan pelottava. Alkuun sain juoksennella vapaana, olin villi ja vapaa! Samalla minusta otettiin kuvia, toivottavasti ne olivat edustavia! Ärsyttävää, kun jonkun täytyy sellaisen raipan kanssa ja vielä päättää mihin suuntaan minun on mentävä! RASITTAVAA! Kun olin juossut itseäni vähän hikeen, minut napattiin narun päähän.
Narun päässä minun tuli seurata kuuliaisesti taluttajaani agilityrataa suorittaen. Mentiin esteitä ja tuota rengastemppua. Muutaman kerran melkein pääsin ryöstämään! Mutta nekin jäivät vain yrityksiksi. Rengas oli hieman kammottava, käynnissä kyllä astuin siihen nöyrästi, mutta ravissa hyppäsin sen ylitse, tuli muuten upeita pomppuja. Siinä jäi taluttajakin toiseksi.
Näiden agilityratojen jälkeen minut laitettiin poseeraamaan, aikas noloa. Hetken poseerattuani, sain jo taas hirmuiset energiavarat kerättyä, joten pääsin taas juoksemaan. Tällä kertaa juokseminen oli ihanaa, sillä sain esteitä, joita hypätä! Innostuin aika lailla esteitä, kuten yleensäkkin.
Esteiden kanssa irroittelin vähän laukassa, oli haiskaa päästä vähän painelemaan. Kuitenkin väsyin aika pian. Kun olin jo väsähtänyt, estettä pienennettiin, ja sain mennä vielä hetken pikku estettä. Hyppelyjen jälkeen kävelimme hetken narussa. Vaikka olin väsähtänyt loppu juoksuissa, kuitenkin yritän ravailla loppukäynneissä. En tiedä mistä ne voimavarat tulivat. Kun rauhotuin, ja esteet saatiin siivottua pois, lähdimme kohti tallia.
Tallissa Minut harjattiin käytävällä, ja siinä kanssani myös tehtiin muutamia venytyksiä. Ainiin, talliin tullessa en jaksanutkaan enään temppuilla. Tallissa hetken odoteltuani, sain iltaruuan. ♥:llä Nalle"Seuraavaksi kirjoittaa teille Topi:
" Yhtenä iltapäivänä Milja tuli meille Jennyn seuraksi, heillä oli kamerat mukana, kun kutsuivat minut ulos. Siinä samassa ymmärsin mitä tapahtuisi, koska Jenny otti minulle herkkuja.
Takapihalle rakennettiin siis esterata. Ennen hyppelyä sain juosta hetken vapaana oman tahtoni mukaan pihalla. Kun rata oli viimeisen päälle valmis, elettiin pomppimaan. Aluksi en oikein olisi jaksanut tätä touhua, mutta palkan ansiosta se olikin itse asiassa ihan kivaa!
Välillä pidimme myös pieniä hengähdys taukoja.Yhdessä vaiheessa Jenny jättikin vahingossa herkut siihen maahan, ja alkoi säätämään jotain kamera juttuja, minä sitten kaikessa viekkaudessani päätin hiipiä herkkujen luo, ja kuinkas sattuikaan, söin ne. Tytöt vain ihmettelivät, että mihin ne herkut katosivat. Hah, olin viekas.
Kuitenkin jäin herkkujen syönnistä kiinni, ja silloin tauko loppuikin... Jatkoin taas vireänä. Nyt yritin puskea sarjan keskimmäisen esteen jälkeen sivuun. Sillä pelkäsin hieman seuraavaa estettä. Toiseen suuntaan sarjakin sujui paremmin. Yritin ainakin parhaani, ja mielestäni onnistuinkin! Muutaman kerran yritin lähteä pois paikalta, haukkumaan ohikulkijaa tai muuta vastaavaa. Kuitenkin palasin aina iloisena takaisin.
Loppua kohti hyppyni myös paranivat. Joka tauon jälkeen olin intoa täynnä. Välillä otimme myös poseeraus kuvia. Poseeraus ei kylläkään onnistunut kauhean hyvin, sillä en ymmärtänyt mihin piti katsoa tai että missä oli asian ydin.
Jotkut hyppyni olivat aika hullun kurisia, sillä en aina jaksanut kunnolla hypätä, tai muuten vain kipsahdin ilmassa kummalliseen asentoon. Kertaakaan en kylläkään satuttanut itseäni. Ja ensimmäisen kerran olin hypätessä suht rauhallinen, enkä koko aikaa yrittänyt paeta paikalta.
Jotkut esteistä olivat pelottavampia kuin toiset, mutta kaikista menin kuitenkin ylitse lopulta. Lopuksi teimme vielä muutamia temppuja. Niitäkin oli hauska tehdä. Oli mukavaa vaihtelua perus kotielämääni, kun ei olla päästy hyppimään kun talvella on kylmä ja maat jäässä joten vanhuuttania kylmillä keleillä hyppiessäni venäyttelen paikkojani ja muita, nyt ei kyllä ollut yhtään kylmä! Hieman ehkä lämmin tuli. Sain kuitenkin onneksi vettäkin välissä.
Lopuksi jäinkin vielä ulos juoksentelemaan ♥:llä Topi"Nyt on karvakorvien kirjoittelut kirjoitettu, mitä piditte? Haluutteko lisää tälläsiä postauksia? Yritin laittaa kuvia vähän enemmän tekstin sekaan, ja muutenkin yritin panostaa. Kaikki mielipiteet tervetulleita!
