Sain vihdoinkin tuon videon Nallesta valmiiksi, joten ajattelin jakaa sen teillekkin! Ja muutenkin tehdä erikoispostauksen Nallesta.
(Loppuun alitan vielä erikoispostausjuttuja.)
Sain erikoispostaus ideana Miinalta ehdotuksen, jossa pitäisi kirjoittaa mun ja Nallen yhteisestä taipaleesta, joka on aika lailla taipaleeni tuolla tallilla.
Joten tartuin ideaan ja teen sen nyt!
Etsin monta vuotta itselleni vuokrahevosta, ja sitä ei tuntunut löytyvän. Menetin jo vähän toivoakin. Selailin aina vain vähemmän ja vähemmän sivuja. Kuitenki erään kerran osui silmään pikku ponista ilmoitus, vuokraajaa TAI HOITAJAA etsitään. Mietin pitkään olisinko valmis hoitamaan ponia ja maastakäsittelemään.
Viikon suunnilleen mietin, kunnes päätin rohkaista mieleni ja ottaa yhteyttä ilmoituksessa olevaan puhelinnumeroon. Kirjoitin pitkän stoorin, jossa kerroin kaiken itsestäni ja kokemuksistani, kysyin myös onko poni vielä vailla vuokraajaa. Vastaus oli positiivinen, eli sinne sai mennä katsomaan ponia!
Aluksi ei meinannut heti löytyä yhteistä, sopivaa päivää, mutta kyllä saatiin loppujen lopuksi sovittua. Menin ensimmäistä kertaa 5.6.2013, klo 19:30.
Tallille saavuttuani paikka oli upean näköinen, minua jännitti ihan hirveästi!
Juttelimme Nallen omistajan kanssa aika paljon, jonka jälkeen haimme ponin ja hoidimme. Nalle oli ihana! Kävimme myös yhdessä kentällä vähän juoksuttelemassa.
Olin innoissani Nallesta, se oli jotain niin uutta ja ihanaa!
Kävin aluksi n. kerta viikkoon, mutta kesän lopussa aloin käymään paria kertaa.
Kesän aikana meille oli syntynyt jo hyvä luottamus ja muutenkin kaikki meni hyvin.
Syksy tuli, ja tututstuin tallilla uuteen tyttöön, joka ratsasteli yhtä hevosta.
Aloin käymään hänen kanssaan lähes päivittäin, liikuttelimme Nallen ja tuon hevosen.
Aluksi tämä meni vallan mainiosti ja minun ja Nallen yhteys kasvoi ja parani.
Kuitenkin hiljalleen huomasin, kuinka kaverini ei enään halunnut tulla kanssani liikuttamaan Nallea, vaan aina vain hänen hevosensa oli ykkönen. Itseäni alkoi harmittamaan, kun piti aina mennä yksin hoitamaan ja liikuttamaan Nalle. Silloin liikuttelu jäikin n. 3 kertaan viikossa.
Talven tultua kunnolla, tilanne ei juurikaan muuttunut, oloni hieman paheni vain. Kävin kuitenkin itse vielä Nallella, ja hieman erkaannuin kaveristani.
Nallen kanssa tehtiin kaikkea mitä ikinä keksin ja poni oli unelma♥
Joulun jälkeen kaverini taas halusikin vähän osallistua Nallen hoitoon kanssani, sillä oli saanut luvan kokeilla kärryjä. Välillä tuntui että hän hoiti ponia enkä minä. Usein joka kerta meni siihen, että itse vain katselin. Olin se, joka juoksutti ja kaverini teki kaiken muun kivan. Itseäni alkoi harmittamaan, kun kuulin kaikki jutut mitä KAIKKEA kaverini teki Nallen kanssa, olin kateellinen.
Kuitenkin pääsin välillä mukaan, ja Nalle meni hyvin. Kävin silti usein yksin juoksuttamassa sen.
Kuitenkin yht'äkkiä kaikki muuttui. Kaverini ei enään juurikaan taaskaan halunnut hoitaa ponia.
Tähän aikaan Saara oli jo aloittanut tallilla käymisen Vilillä.
Joten aloin enemmän käymään yksin Nallella. Poni oli muuttunut. Suhteemme oli hieman hukassa, ja poni oli aika arka asioita kohtaan. Kuitenkin saimme homman toimimaan.
Yritin tutustua Saaraan, mutta kaverini valehteli minulle niinkuin Saarallekin mitä olimme muka toisistamme sanoneet, joten ensimmäistä kertaa kun uskallauduin Saaralle puhumaan sain kuulla kunniani kaikesta mitä en oikeasti ollut sanonut. Kuulin hieman myöhemmin että kaverini oli kertonut näitä asioita Saaralle, ja kerroin etteivät ne ole totta.
Kävin edelleenkin yksin Nallella.
Saaran kanssa saatiin sovittua, ja alettiin juttelemaan niin tallilla kuin whats appissa.
Kävin Nallella vieläkin aika paljon yksin, mutta Saara tuli aina välillä mukaani. Se oli todella mukavaa.
Nallen kanssa oltiin kehitytty todella paljon. Poni toimi todella hyvin, ja uskoi kun kerran ankarasti kielsi.
Vähitellen en ollut kaverini kanssa enään tallilla yhtään, vaan enemmän Saaran kanssa.
Sain kuulla kuinka juoruja levisi minusta, koska kaverini oli ilmeisesti kateellinen. Yritin korjata välejämme, onnistuin, mutten kunnolla. Saara oli mahtavaa seuraa ja reilu! Aloin pitämään Saaralle tunteja, niinkuin olin pitänyt jo aijeammin kaverilleni, siinä kohtaa kaverini alkoi levittämään perättömiä valheita minusta, niinkuin Nallestakin.
Käynti kertani lisäpäntyivät, ja minulla oli parempi mieli käydä tallilla.
Synttärini tulivat, vietin syntymäpäivänikin tallilla, halusin jakaa sen Nallen kanssa.
Saaran kanssa oltiin jo hyvät ystävät ja hyvä tiimi.
Kaverini yritti olla parempi kaveri, ja aloin taas vähän olemaan myös hänen kanssaan. Kuitenkin huomasin että kaverini aiheutti minulle pahaa mieltä, ja en viihtynyt tallilla. Kuitenkin älysin sen ajoissa ja vähensin käymistä hänen kanssaan.
Usein juttelin yksikseni Nallelle kaikkea mikä harmitti, poni oli ihana juttuseura!
Maaliskuun lopulla kaverini vaihtoikin tallia, ja jäin tuonne Saaran kanssa.
Hieman mietiskelin mitä nyt, mutta pian huomasin kuinka hyvä olla minulla oli. Yritin selittää Saaralle kuin ka hyvältä tuntui, mutta sanat eivät riittäneet kuvailemaan tunnettani. Vihdoin sain olla tallilla ilman pelkoa ja surua, olin onnellinen. Ei tarvinnut miettiä koska kaverini suuttui, milloin tekisin taas jotain väärin, ja milloin jäisin ihan yksin. Kaikki oli hyvin!
Aloin taas käymään mielelläni päivittäin. Opin tuntemaan Nallen erittääin hyvin, ja huomasin, että nyt löytyis se yhteinen sävel. Aloimme toimia hyvänä tiiminä!
Kevään ajan opin paljon uutta Nallelta, ja Nalle luultavasti minulta. Saara ja Vili edistyivät, samoin kuin minä ja Nalle. Mahtavaa!
Alettiin reenaamaan Nallen kanssa agilityä, jolloin luottamus kasvoi. Koko kevään ja kesän kävin tallilla aina kun voin. Olin surullinen aina, kun jäi yksikin välipäivä.
Kesän aikana tapahtui suurin muutos, opin kunnolla ponin läpikotaisin, poni luotti minuun.
Mitä muttakaan voisin toivoa?
Olin löytänyt elämälle tarkoituksen!
Viestittelen paljon omistajalle, ja tunnen kuuluvani tallille. En osannut kuvitellakkaan viime talvena, että tulisin olemaan niin onnellinen tallilla kuin kesällä olin ja olen nyt! En osaa sanoin kuvailla miten ihanaa on käydä lähes päivittäin moikkaamassa ja liikutelemass Nallea. En osaa muuta sano kuin
KIITOS
Minna ja tallin muu väki♥
Tästä tallista oli tullut minulle kuin toinen koti, viihtyisä ja ihana. Koko tallin väki on tälläkin hetkellä mitä parhain ja parempaa en voisi toivoakkaan.
Välillä on Nallen kanssa tullut takapakkia, niinkuin tässä kirjoituksessa huomaamme, mutta kuitenkin yhdessä ollaan♥
Jos Saara ei minua olisi tsempannut yli kaveirstani, olisin varmaan jo lopettanut, ihanaa kun kaverit pitävät huolta.
♥Kiitos vielä kerran että saan käydä♥
Toivottavasti tykkäsitte! Kommentoikaa mielipiteitänne, videosta ja tekstistä!
loppuun vielä pari kuvaa:
