Miksi olen blogannut?

Moikka!

Juttelin yhden hyvän ystäväni kanssa bloggaamiseni pelottavasta suunnasta. Sain häneltä hyvän idean yrittää kohentaa täällä keskustelua, kirjoittamalla postauksen, miksi aloitin bloggaamisen ja miksi bloggaan edelleen.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja kulkenut massan mukana. Vuonna 2011 alkoivat blogit tulla yleisimmiksi ja yleisemmiksi. Aluksi minulla oli monia eri blogeja, ja postaukset olivat nyt aivan omaa laatuaan, enkä tarkoita positiivisesti. Kirjoittelin kynsi- ja heppablogeja, sekä muutamia turhanpäiväisiä, jotka olivat käynnissä pari kuukautta, ja toiminta loppui.

Vuonna 2012 päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tehdä kunnollisen blogin johon panostaa. Mietin kuukausia hyvää nimeä, kunnes päätin nimetä sen "Jenny's photo World", nimi tuli alumperin siitä, että ajatuksenani oli aloittaa valkuvausblogi, toisin kuitenkin kävi. 

Aloitin hehkuttamalla turhia asioita, kirjoittamalla lyhyitä postauksia ja muutenkin tein kaikki aloittelijan virheet, mm. en ajatellut ennen kuin kirjoitin. 

Blogin teemana silloin olisi voinut olla yhtälailla " elämäni, jossa pieni on minulle suurta". 

Ensimmäinen bloggaukseni 2012 tähän blogiin

2013 alkoivat lifestyle postaukset kiitää mukaan. Kirjoittelin todella paljon vain omaksi ilokseni, enkä pahemmin välittänyt, mitä joku ajatteli. Lukijoita oli varmaan 1 tai 2. Kuitenkin sain purkaa ajatuksiani, kertoa päivästäni ja kirjoittaa, en kaivannut muuta.

Lyhyin postauksin jatkoin bloggaajan arkea, ja pidin hienona sitä, että minulla on blogi. 

Välillä kirjoittelin synkempiä, välillä iloisempia postauksia, ihan päivästä riippuen.

2013 Alkukesästä aloin heppailemaan enemmän, kävin useemmin tallilla, joka näkyi myös blogin puolella. Hiljalleen sekavan lifestylen sekaan pomppaili pieniä tekstejä tallilta. Osa lukijoista ei pitänyt asiasta, mutta mitä lähemmäks talvea mentiin, sitä enemmän olin tallilla, ja no mistä sitä kertoa muusta kuin talleilusta, jos joka päivä oli vain tallilla? 

2013 syyskuussa sain ensimmäiset 10 lukijaa kasaan, ja olin suunnattoman iloinen asiasta. Välillä katselin kateellisena muiden blogeja, kun niissä oli paljon kommentteja ja mahtavia postauksia, mietin myös aina " kumpa itsekkin osaisin".

2013 tein jo pieniä videoita blogiin, ja harkitsin ensimmäisen kerran lopettamista. Onneksi se jäi harkinnaksi, nimittän en tiedä mitään parempaa terapiaa arkeen, kuin blogin kirjoittaminen.

Toinen bloggaukseni tähän blogiin.

2014 alkoi hieman empien vielä lopettamisen kanssa, mutta se loppui kevään alkaessa sarastaa. Loppu talvesta en paljoakaan kirjoitellut, mutta kevään tullen jatkoin taas ahkerammin. 2014 Blogini alkoi siirtymään enemmän hevosteluun, mutta silti lifestyle on pyörinyt mukana. 

2014 koin, että itsekkin olin jo oppinut jotain, blogin keskittäminen ja ulkoasun koodaus eivät olleet enään täyttä hepreaa (kiitos Miina). Aloin muokkailemaan enemmän itse ulkoasuani, ja innostukseni kasvoi. 2014 Kuitenkin oli itselleni suht vaikea vuosi, mutta toivottavasti se ei näkynyt niinkään blogissa. 2014 tein  myös täysin itse ensimmäisiä ulkoasujani.

2014 blogissa alkoi esiintymään myös huoliteltuja ja ajatuksen kanssa otettuja kuvia, sekä paljon materiaalia eri kuvauskeikoilta ja monetmonet ihmiset pyörähtivät postauksissa. 

Vuosi 2014 oli mielestäni parhain, koin ymmärtäväni, mistä bloggauksessa oli kyse ja miten tätä tulisi tehdä, jotta saisi edes hieman kannatusta.

Vuoden 2015 postausmateriaalia.

2015 alkoi lievä alamäki. Mulla jatku hieman vaikeat olosuhteet, ja se kyllä näkyy blogissa. Oma intoni oli huipussa, mutta itsetunto pahasti laskussa. Katsellessani muiden blogeja kateus nousi, ja yrityksistäni huolimatta en saanut lukijoita mukaan kommentoimaan, tunsin epäonnistuvani. Mietin ensimmäistä kertaa todella blogin lopettamista, sillä tämä on ollut minulle erittäin hyvää ja jopa terapeuttista kirjoittaa nämä n. 3 vuotta.

myös 2015 katselin pitkästä aikaa tarkasti vanhoja postauksiani, ja nauroin oikeasti PALJON sille, että kuinka olin ikinä voinutkaan tehdä sellaisia virheitä. Kuinka paljon k-virheitä, lauseen sanajärjestyksen kummastuksia ja paljon muuta. Tulin jopa hyvälle tuulelle katsoessani, kuinka olen päässyt kehittymään. Mutta kuten jo äsken mainitsin, aloin hävetä itseäni ja tunsin epäonnistuneeni. Muutamassa päivässä ilo ja hauskuus muistoista katosi, ja tilalle tuli synkkä kuva yhden sanan kera, miksi?

Tiedän kyllä vallan hyvin, että jokainen teistä nauraa syille, miksi lopetan, mutta olen ihminen yksi muiden joukosta, ja kun ihmisellä on tapana pähkäillä asioita, ja tehdä omia johtopäätöksiä.

En ikinä olisi voinut edes kuvitella, että lukijamäärät nousisivat yli 15 lukija, mutta niin vain tapahtuikin. Suoraan sanottuna kusi nousi päähän, enkä enään kestänyt.

Suoraan sanottuna, olen usein kade ihmisille. Tällä kertaa näinkin turhasta. 

Kun itselleni tuli olo, että ei, en kelpaa bloggaajana, aloin kehitellä päässäni lisää syitä lopettaa. 

Keksin syitä mm. aika ei riitä, tämä on vain teko syy. Vaikka bloggaaminen vie aikaa, mutta se kuitenkin antaa niin paljon takaisin, että ihan turha edes miettiä kulutettua aikaa, se on voitettu jo takaisin. 

Toisenä syynä tuli stressi. Sekin tekosyy, vaikka blogi tuo stressiä, ja ns. pakkomielteitä, ei se ole syy, sillä sama asia tähänkin kuin edelliseen, blogi on antanut niin paljon hyvää.

Alun perin siis aloitin massan mukana, yritin jäljitellä kavereita ja kirjoitin mitä sattuu.

Hiljalleen olen kuitenkin erkaantunut, ja ymmärtänyt, että blogi on sitä parempi, mitä enemmän siellä on omaa! Itsestäni tuntuu tällä hetkellä todella pahalta ajatellakkin lopettamista, mutta koska ikääkin on tullut jo 15 vuotta, ei ajatusmaailma pyöri sillä tasolla, että jes kivaa yks lukija, vaan tahtoo tähdätä pitemmälle. Aluks oli tosi mahtavaa jos sai jostain kommentin ees kerran kuussa, enään se ei riitä minulle. 

Ymmärrän kyllä vallan hyvin, että kukaan ei juurikaan välitä kommentoida blogeihin. Tai näin luulin. Lueskelin muiden samantyyppisiä blogeja, ja bongailin lukijoitani kommentoimassa, silloin heräsi kysymys "mitä ihmettä?" En ikinä keksinyt vastausta, joten tein omassa pikkupikku päässäni siitä heti oman vetoelman, eli blogini oli huono.

Olen aina tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä, ja usein teen huonoja sellaisia, mutta jostain kumman syystä ne pitävät pintansa. 

Pyydän nyt teiltä jokaiselta, että Kommentoikaa tai vastatkaa kyselyyn oikean reunan palkissa. 

Tämä olisi erittäin mukavaa, että saisin palautetta. Tällä kertaa myös negatiivinen otetaan positiivisena.

  Katsotaan, kuinka moni oikeasti käy täällä, osallistuu kyselyyn tai kommentoi!

innoittanut Saara, kiitos!