Nyt on nyt, mutta mitä oli ennen?

Moikka! 

Pidin nyt pienoisen tauon, että sain itseni kasattua ja kirjoittelin muutamia postauksia varastoon. Ajattelin jatkaa, koska kuitnekin enemmistö niistä harvoista ketkä vastasivat oikean puoleisen palkin kysymykseen, toivoivat, että jatkan.

No kesä tulossa, ja kaikki alkaa tuleen valosemmaksi, joten mikäs siinä, toisaalta itselle ainakin mukava nähdä, että joku edes tahtoo blogin jatkuvan! Aloitetaan muutamilla postauksilla/viikko, jatketaan kesää kohti enemmällä. Viikonloppuna tulossa "hyvissä ajoin" postaus messuista ;)

Kuitenkin asiaan.

Ajattelin kirjoittaa tälläisen hieman pohdiskelupostauksen, joka ei liity hevosiin niinkään. Mutta aloitetaan!

Mietin todella usein, mihin ihmeeseen tämä maailman kehitys on menossa. Joo on hienoa kun on elektroniikkaa, ja itsekkin tyytyväinen. Ja kerrompa teille nyt, minun 15vuotiaan näkökulmasta nykypäivää.

Otetaan aluksi lapset. Puhun nyt siis ihan siitä mitä oli, kun itse olin lapsi, ja miten nyt näen lasten osan. 

Itse leikin koko ala-asteajan pihalla keppareilla, sisällä schleicheillä. Usein koulista tulin kotiin taikka menin kaverille. Sitten etenkin arkisin iltapäivällä olin kavereiden kanssa. Aina kisailtiin pihalla kuka hyppää korkeimmat hevoset, mietittiin pitkään kumpi olisi omistaja ja kumpi hevonen leikeissämme, sekä kumpi saisi leikkiä milläkin schleichillä.

Ensimmäisen puhelimeni sain siinä eskari.ykkösluokkalaisena, mutta se oli sellainen magee samsungin simpukka. Ei sillä voinut kun soittaa ja vähän lähettää viestejä. Mutta hieno se oli! 

Neljännellä sain ensimmäisen kosketusnäyttöni, sellaisen massa samsungin (kuva alla).

Siinä oli sellanen kummallinen noppapeli, muuta siihen ei sitten oikein saanutkaan...

Vielä kuudennella luokalla leikin keppareilla ja schleicheillä, eikä se mua haitannut yhtään! Viidennellä ja kuudennella aloin jo vähän oleen pitempään kavereilla, ja mukaan tuli muutkin "leikit" ja pieni valokuvaaminen. Mutta suurimmaks osaksi leikin kavereiden kanssa heppaa, keppareilla ja schleicheillä, myös koulun välkät :D

Ensimmäinen kosketusnäyttöni samsung s5230, kuva netistä

Kuitenkin nykyään, tuntuu että myös niillä ykkösluokkalaisilla on kosketusnäytöt ja jo alle alakoulun puolessa välin suurimmalla osalla on se Iphone... Tottakai jokaisen oma asia, mitä lapsensa antaa tehdä, mutta silti kirjoitan tämän. Kukkahattutädit ja "vain minä olen täydellinen" voivat lopettaa lukemisen nyt, ettei tule paha mieli. En henkilökohtaisesti ala ketään syyttelemään, mutta mielipiteeni on, että lasten kuuluu olla kavereiden kanssa, ja viettää aikaa harrastuksissa ja leikkien.

Nykyään näkee monia lapsia, ketkä mielummin istuu pelaamassa puhelimella, ja viestittää puhelimella kaverille, ja sanotaan että on noloo leikkiä keppareilla tai hevosta. Perusteluja yleensä ovat " mä oon jo ala-asteella, en mää voi leikkiä enään."

Ainoa plussa nykymaailman lapsissa on se, että keppihevostelu on varsinkin hevospiireissä noussut suureen suosioon. Kaikki eivät sitä vielä sulata, mutta hyvä juttu, että ei kaikki elämä ole puhelimessa, vaan jaksetaan pyötiä keppareiden kanssa kisoissa yms. Kuitenkin olisi mukava, että nämä "ei keppistelijät"kin keksisivät mukavia leikkejä! 

Sitten nuoret...

Suurin osa nuorista ajautuu nykyään väärille teille. 

Moni polttaa ja juo, mistä tämä johtuu? En ole itse keksinyt täydellistä vastausta, mutta kai se on aina vähän ollut, että esitetään mahtavaa.

Itse en henk.koht. ymmärrä, mitä hienoa on pyöriä ympäriinsä juopuneena ja tupakka suu pielessä. Voin kertoa, ei mitään.

Jotkut voivat sillä saada muutamia kavereita, mutta onko se oikeaa ystävyyttä? Ei.

Kuitenkin n. 40% nuorista, minut mukaan lukien kuuluvat porukkaan, jotka eivät käytä päihde aineita. Kuitenkin kaikki menee ihan hyvin, ja elämä rullaa, kaverieta on jne. ilman, että on tarvinnut käyttää mitään. Miksi? Siihen jokainen voi miettiä oman vastaukensa.

Välillä tuntuu, että olen aivan erilainen kuin muut ikäiseni. Vietän kaiket illat vain tallilla, hoidan hevosia ja joskus nään kavereita. Kun taas muut ikäiseni pyörivät kylillä, juovat ja polttavat. 

Mutta jokainen tuhotkoon sen oman pääkoppansa, kuitenkaan se ei ole fiksua, mennä yllyttämään tai ilkkumaan ihmiselle, joka ei juo tai polta. Fiksuahan se vaan on pidättäytyä.

Mutta nuoret ottavat mallia aikuisista, joilla juominen ja polttaminen tulee koko ajan vain näkyvämmin esille. Olen sanani sanonut, aamen!

Mitä mieltä te olette nykyajan lapsista ja nuorista?

Ovatko tälläiset postauksen ihan turhia?

Loppuun vielä, löysin blogista Dancing on four legs erittäin hyvän huomion kommentointia kohtaan. Blogissa PALJON enemmän lukijoita kuin minulla, mutta lausahdus sopii yhtä hyvin omalle kohdalleni, siinä on se, mitä olen ajanut takaa lyhyesti ja fiksusti!:

"Bloggaaminen on lopulta kovin yksinäistä touhua, vaikka säännöllisiä lukijoita on kuitenkin monta sataa. Välillä tuntuu hassulta kirjoittaa pitkät pätkät tekstiä satojen ihmisten luettavaksi saamatta kuitenkaan mitään palautetta. Vähän kuin pitäisi puhetta tai esitelmää suurelle yleisölle spottivaloissa niin, ettei pysty näkemään yleisöä tai sen reaktiota puheeseen."