ei, ei, ei, EI NÄIN!

Nyt on yksityis elämässäni kurjiahetkiä, anteeksi te rakkaat lukijat, nyt on jotakin sellaista josta vaikenen teidän osalta... Kuitenkin näinä hetkinä voi bloggaus hieman muuttua epä hilpeäksi, no se nähdään.
Ajattelin itse kirjoittaa tänään postauksen ratsastushistoriasta, olen erittäin huono päivämäärissä, joten unohdan ne! Tähän tulee lähinnä muistoja jne :)! Kaikkia pahojakaan tippumisia en muista edes vuotta, niin en niitä mainitse mutta lista on PITKÄ!

Lapsesta asti sukulaisillani on ollut hevosia, joten harrastus kulkee suvusta ja tärkeimmät taidot ovat verissä. Joten pikkuisenakin jo istuskelin välillä heppojen selässä, ja hoitelin niitä. Yleisimmin suokkeja.
   Aloitin ratsastamaan ratsastuskoululla siinä 2006-2007 Eka kävin hetken polletunneilla, joiden jälkeen siirryin uudelle tallille. Siirryin Ilolaan. Ilolassa kävin n. 5-10kk. Siellä ratsastelin useimmiten ponilla, jonka nimi oli mielestäni Zorro? Menimme melkein aina kentällä, välillä myös pelloilla kävelemässä. Ainoa kunnon muistoni oli se, että kun ensimmäisen kerran pääsin laukkaamaan, minut laitettiin liinaan ja suomenhevosen selkään. No mikäs siinä. Nostin jännittyneenä laukan, kaikki sujui. Kun rentouduin eiköhän se heppa pelästyny jtn siellä puskassa ja teki jtn väistöliikkeita tai vastaavaa, alas en tullut :D
   Seuraavana vaihdoin Vesilahden ratsastuskoululle, jossa kävin suurin piirtein 2-3 vuotta, tunnit alkoivat ja olivat hyviä, mutta jossain vaiheessa siirryin ratsastamaan ihanalla russ-ponilla, Vekulla. Rakastuin poniin, vaikka se olikin pukkikone. Ihan sama mitä sille tehtiin aina se pukitti! Rakastuessani siihen, aloin myös samoihin aikoihin alkaa menemään sillä. Aluksi varsinkin melkein joka tunti tuli lähellä piti tilanteita, jotka pikku hiljaa loppuivat. Vekun kanssa tuli opittua ehkä parhaiten se, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. No menin Vekulla lähes aina, ja edistyin silloin niin henkisesti kuin fyysisestikkin paljon ratsastajana, välillä tuli myös Vekulla kisattuakin. Sitten läheni tuo viieminen talveni Vesilahdessa. Sinä talvena alkoi tapahtua, en tiedä mikä sinne tuli, mutta lähes joka tunnilla joku tuli alas. Itse tulin muistaakseni yksi mieleen jääneimmistä tippumisistani oli se, kun ensimmäisen kerran lensin sillai, että luita murtui. Minut vain passitettiin selkään, eikä kukaan juuri uskonut että käteeni sattui. No ei siinä mutua kuin sitten vaan kotona lääkäriin. Sain kipsin... No sitten jatkui tunnit vähän aikaa, ja viimeinen kertani oli silloin, kun tunnillani yli puolet tippuivat ponien sekoontuessa. Se jäi viimeiseksi, kerta josta en muista mitään. Joten jos joku jo arvaakin niin sain aika vakavan aivotärähdyksen. Ainoa muistoni tuosta päivästä on kai se, kun mielestäni olen joskus lentänyt maneesin seinää päin, myöhemmin sain tietää että kyseinen muisto liittyi siihen päivään. Muistaakseni silloin taisi olla 13.12-->Perjantai, jos oikein tiedän. Niinkuin sanoin minulla ei ole hajuakaan tuosta päivästä, eikä kylläkään sen lähipäivistäkään :O No mutta siihen loppui se ratsastus siellä!
 Seuraava ja tämän hetkinen tallini on tuo SS-talli. Siellä on opetus kohillaan, ja olen tullut siellä vain tasan kerran alas selästä, sekin omaa virhettäni kun annoin ponin vetäistä pään aika alas ennen estettä ja esteen jälkeen luisuin hitaasti alas :D Mutta SS-tallilla olen ratsastanut nyt 3-4vuotta. Minusta on ihanaa kun siellä on sellainen ihana ilmapiiri, ja olen siellä saavuttanut unelmani, eli saan olla se jolta pyydetään apua ja minuun "luotetaan"! SS-tallilla on ollut aivan ihanaa, ja tulee olemaan! SS-tallista ei ole sillain mitään eritystä kerrottavaa, koska kaikki on mennyt hyvin. Käyn siellä läheskaikissa tapahtumissa ja muissa, ja sitä kautta olen saanut paljon kavereita. Ehkä puolet maailman rakkaimmista kavereistani! SS-tallin kautta olen tutustunut Julia Peltoseen ja Iina Tapaninahoon :3 sekä moniin muihin ihaniin ihmisiin!
   Vuonna 2013, kesäkuun 5 päivä menin ensimmäistä kertaa katsomaan Nallea, siellä odotti aivan ihana poni. Sen päivän jälkeen on tullut ponin kanssa tehty kaikkea! On opeteltu pientä temppurataa, juoksuttelua, hypytystä ja mielikuvituksen tuottamista :D Tällä hetkellä tuo kärryille opettaminen on se pääpainotteinen yrittely.

Jos nyt mietin niin erityinen kiitos etenkin kaikille SS-tallilaisille, Nalle+talonväki sekä Miinalle, jonka kanssa on oppinut hevosista paljon, ja mukavinta siinä on että Miina jaksaa opettaa ja kertoa miten heillä toimitaan, eikä suutu vaikka tekisin jtn väärin :*





Sitten vielä loppuun nopeasti tämän päivän ratsastustunnista:
Menin Kolalla koulua... OIH! Ehkä vaikeimpia oli takaosakäännökset ja avotaivutukset joka askellajissa... No mutta karsean tunnin jälkeen ponin hoito ja kotiin :)