Bloggaus; pohdintaa

Hei!

Olen nyt kirjoitellut teille tätä postausta aina kun koneella on muuten tullut tylsää. Vihdoin saan tämän ulos. Postauksen aiheena ei ole provosoida, haukkua tai mitään muutakaan, lähinnä nostaa perimmäiset ajatukseni pöydälle.

Idea tähän postaukseen on lähtenyt nyt erityisesti omien kokemuksien pohjalta, niin bloggaajana kuin lukijanakin. Kumpikaan näistä osapuolista ei ole vähempiarvoinen, vaan blogiympäristön kantava voima. Aiheet koskeat lähinnä omaa blogiani, mutta pyrin myös laajentamaan näkökulmaani.

Kenelle?

Blogia siis voit käytännössä kirjoittaa kenellä vain. Ei sen tarvitse olla suurikaan ryhmä. Eri palvelut tarjoavat erilaiset mahdollisuudet, voit yleensä päättää, pääseekö blogiisi vain tietyt lukijat, näkeekö sen vain muutama ihminen vai onko se avoin kaikille. 

Yleensä aihepiiri, kirjoitustyyli, ulkoasu ja sisältö ratkaisevat jäädäänkö blogia lukemaan. Joku blogi kolahtaa suurelle ryhmälle, joku taas on kohdistettu pienelle. Varsinkin heppablogeja on Suomessakin pilvinpimein, mutta lähes kaikissa on se oma juttunsa, miksi sinne jäädään.

Omien kirjoituksieni perimmäinen idea on kirjoittaa nettipäiväkirjaa, josta näkee mitä on touhuillut, ja tottakai kehittyminen näkyy selvästi. Myös kirjoittaminen on ollut mielestäni aina mukavaa, niin ei blogin perustaminen ja sinne tekstin saaminen ole yleensä muusta kuin aiheesta kiinni.

Toki blogia kirjoitetaan myös lukijoita varten, tai jossei suoraan lukijoille, niin pyritään kehittymään itse lukijoiden palautteen pohjalta. Mutta onhan se totuus, että välillä miettii vain mitä lukijat haluavat, ekä mitä itse haluaisi. Tämä on tottakai ihan hauskaa ja luovaakin välillä, mutta mielestäni blogin pitäisi olla kirjoittajansa näköinen. Ideoita voi ja kannattaa ottaa vastaan, mutta aina kun keksii jotain omaa, on onnistumisen tunne suurempi.

Wasa-museo, Tukholma

Miksi?

Tähän vastasinkin jo osittain vähän. Mutta itselle se on ollut aina tapa kästellä tapahtuneita asioita, kerrata ja miettiä ratsastuksen onnistumisia ja epäonnistumisia ja pitää päiväkirjaa. En mä jaksaisi käsin kirjoittaa ikinä päiväkirjaa taikka ratsastusvihkoa. Tänne on helppo kirjoittaa ja liittää kuvia ja videoita. Itsekkin olen huomannut sen, että jos kirjoittelen blogiin kertaan mielessäni koko tunnin tai ratsastus-/liikutuskerran erittäin tarkasti, pohdin tarkemmin mikä meni väärin, mitä oikein ja missä pitäisi parantaa. En pohtisi asioita näin, jossen niitä jonnekkin kirjottaisi, muistelisin mielessäni vain pääkohdat. Mutta blogin avulla voin palata taaksepäin ja katsoa onko edistystä tapahtunut tai korjasinko virheeni. 

Myös yhtenä syynä kirjoittamiselleni on kaverit. Samasta syystä kuin äsken, on kiva muistella mitä on heidän kanssaan tehnyt, mutta on myös kiva jakaa hieman omaa elämää varsinkin kavereille, joita ei aina näe. Ja olen varma, että blogin kautta ne jotka eivät hevosistakaan niin välitä, saavat välillä lukaista hieman omaa mielipidettäni ja harrastustani, ja toivottavasti ymmärtävät minua paremmin ... :D Myös kavereiden kanssa tulee kivaa lisäpuuhasteltavaa tallilla ja muualla, kun kuvaillaan. Saadaan yhteisiä muistoja sillä, että minulla on kamera helpommin aina mukana blogin kautta.

Miten?

No tähänhän voisi yksinkertaisesti vastata vain, että istumalla koneelle ja näpyttelemällä. Mutta tätä en tarkoita.

Kaikki lähtee siitä, kun päähän tulee idea. Huomenna on suunnitelmissa sitä ja tätä ja tota, nyt kamerat kuntoon ja kaverille viestiä. Pieni jännityksen hetki..... Jes kaveri pääsee avustamaan. Suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan, otetaan kuvia ja videota. Vietetään mukava päivä, josta jääkiin vielä muistoja! Kotio tulen väsyneenä, avaan koneen ja latailen tiedostoja. Hieman energian keräystä ja hommiin. Aloitan videonmuokkauksen ja laitan lataamaan. Sitten kuvat. Seuraavaksi kiiruhdankin jo kirjoittamaan ja miettimään, miten rakennan postauksen rungon, mitä kuvia käytän ja onko jotain erityistä mainittavaa.

Lopulta monien käänteiden jälkeen postaus on julki.

Postauksen ideointi lähtee aina ennen, usein täytyy miettiä miten kuvaukset ja päivä muuten toteutetaan, vai oteutetaanko ollenkaan. Välillä käy niinkin, että materiaalia on kuvattu, muttei se ikinä pääse blogiin asti, syystä tai toisesta. Usein tämä kirjoittaminen onkin postauksen teossa nopein osa, ainakin itselle.

Vaikka on vastattu jo kolmeen aika oleelliseen kysymykseen, ei olla kuin raapaistu pintaa. Asian voisi viedä vaikka kuinka syvälle, mutta otetaan vielä pieni sukellus.

Usein blogeissa on "vaiettuja sääntöjä" havaittavissa. Joskus pyritään antamaan mahdollisimman hyvä kuva blogista ja blogimaailmasta, joskus taas annetaan negatiivinen kuva koko touhusta. 

Blogin ilmapiiriin vaikuttaa aina monia asia; bloggaajan, lukijoiden ja muiden bloggaajien asenne. Vaikka se kuulostaakin ehkä hassulta, mutta toiset bloggaajat vaikuttavat toisten blogeihin yllättävän paljon. Ikinä ei kannata laittaa toisen blogin halveksuntaa omaan blogiin. Pahin tapaus on se, että bloggaajat alkavat kiistelemään blogiteksteissään toisiaan vastaan, tämä on harvinaista, mutta tähänkin olen törmännyt.

Usein blogissa toimii pinnalla olevat mielipideasiat, ja niihin kannan ottaminen. Kun kertoo omaa mielipidettä, ei se ole väärin sivuta toisen, mutta tässäkään asiassa ei saa eriytyä ja "olla maailman kuningas". 

Suurin osa lukijoista on myös itse bloggaajia. Toisella on 12 ja toisella 5000 lukijaa, mutta lukijana jokainen on tasavertainen. Itse arvostan lukijoita, keitä saa mukaan keskusteluun. Ei, en tarkoita negatiiviseen sävyyn kirjoitettuja, epämääräisiä kommentteja, vaan fiksuja kommentteja, joista itsellekkin saa joko uutta kantaa asiaan tai rakentavaamielipidettä.

Välillä tulee palautetta, josta huomaa, että kommentin ideana on vain provosoida ja haukkua. Itse ainakin poistan välillä tälläiset kommentit, ja voin sen suoraan sanoa. Otan kyllä negatiivistakin palautetta, mutta kehittävässä ja asiallisessa muodossa.

Blogimaailmassa tämä anonyymi-käyttäjä on positiivinen ja negatiivinen ilmiö. Joskus voi olla helpompi kertoa omat mielipiteensä ja kysymyksensä nimettömänä, mutta nimettömästi kirjoittamisen mahdollisuus johtaa myös mahdollisuuteen provosoida ilman, että kukaan tunnistaa.  Itsellä ei ole anonyymeja mitään vastaan, jos homma pysyy asiallisena! Enkä tiennyt ennen syksyä, että sisäänkirjautunut voi kommentoida anonyymisti, ennen kuin yksi bloggaaja syyllisti minua negatiivisen kommentin kirjoittajaksi... Tässä esimerkki siitä, että anonyymi kirjoittaja saa myös itse bloggaajassa vääriä epäilyksiä aikaan.

Mutta kuka oikeasti määrää, mitä saan kertoa ja mitä en?

No ei oikeastaan kukaan. Blogimaailmasta löytyy vihaajansa, mutta kukavaan saa kirjoittaa itsestään ja elämästään mitä lystää. Kuitenkin varsinkin nuorten tulee muistaa, että jokaisella on myös ne yksityiset asiansa, mitä ei tule blogiin kirjoittaa.

"Jos elämässäni tapahtuu jotain kiinnostavaa, surullista tai muuten elämääni vaikuttavaa ja haluan siitä mainita blogissa. Asiaan kuitenkin liittyy tiettyjä ihmisiä."
 Tässä tilanteessa mielestäni kirjoittaja saa totuuden sanoin mustamaalamatta toisia kertoa tapahtumasta tai asiasta muille omalla tavallaan. Esimerkiksi itselle on ihan loogista mainita jos olen riidellyt hyvä kaverin kanssa, ja se on vaikuttanut jotenkin blogiini ja muutenkin asioihini. En ikinä mainitsisi kenenkään nimeä, mutta kirjoitan asian kannaltani. Yleensä itseä ärsyttää jos tullaan jälkein päin sanomaan, etten saisi kertoa tuollalailla. Mutta sehän on vain oma mielipiteeni asiasta, eikä kenenkään nimiä jne. mainita. 

Välillä näkee postausten kommenteissakin tämän " Et voinut yhtään sitten kaunistella. En halua että aisasta puhutaan noin!" Mutta kirjoittaja kirjoittaa asian haluamallaan tavalla. Mutta jokaisella on oikeus siinä kohtaa puuttua, jos postauksesta löytyy selviä tuntomerkkejä asian johonkin osapuoleen.

Yksityisyys - niin oma kuin muidenkin- on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä koskee niin bloggaajaa kuin kommentoijaakin. Tottakai asioita saa kertoa, ja usein se tekee blogista mielenkiintoisemman, koska ei kukaan meistä ole robotti, mutta blogi -niinkuin mikä tahansa muukin julkinen nettipalvelu- on vain reitti mihin laittaa jotain, eikä se koskaan todella sieltä häviä. Liikaa ei kutienkaa kannata asiaa alkaa stressaamaan, kyllä sen huomaa jos joku paljastaa liikaa. Jos tuntuu epävarmalta, kirjoita vaikka pieni muistilappu, missä ovat ne faktat, joita et kokomaailmalle haluaisi kertoa.

Onko bloggaamisesta enemmän haittaa vai hyötyä?

Bloggaaminen tuo välillä myös ehkä kevyttä stressiä, kilpailua ja mielipahaa. Kuitenkin kaikella on kääntöpuolensa. Jokainen rakentava, fiksusti kirjoitettu negatiivisuus ja kaikki positiiviset kommentit piristävät päivää paljon! Kyllä, myös ne negatiiviset, jos huomaa, että viesti on esitetty mahdollisimman vähän provosoivasti ja asia on perusteltu.

Yleensä kehut ja positiivinen palaute on todella mukavaa. Varsinkin jos on nähnyt vaivaa vaikka postaukseen. 

Itse olen sellainen ihminen, joka provosoituu jos kommenttien taso on liian negatiivista. Enkä nyt tarkoita mitään rakentavasti kirjoitettua palautetta, vaan lähinnä " Voisit opetella kirjottaan, blogis on surkee". Näissäkään en provosoidu sisällöstä, vaan siitä, että miksi on pitänyt tämä tulla kirjoittamaan? Jos blogi ei tyyliltään ole sinulle sopiva, ohita se. Saman ajatuksen voisi kiteyttää antaen itsestään fiksun kuvan esim. näin: " Olisi kiva jos kiinnittäisit huomiota enemmän kirjoitusvirheisiin. Kyllä se siitä lähtee käyntiin! Blogin aihepiiri ei ihan ole minulle osuva, mutta kiva blogi ja hyvää jatkoa!"

Toinen asia mikä oikeasti ärsyttää, on se, että vaikka toiminta painikkeet ovat nopeaa palautetta varten, niin jos usein tulee näin "En pitänyt"- painalluksia, niin jossei pidä, niin kannattaa kommentoida mitä pitäisi tehdä toisin. En itsekkään osaa lukea ajtuksia ja muuttaa toimintaani sellaiseksi, joka toimisi tietylle lukijalle, jossen saa kehitys ideaa.

Itse pyrin nykyään kommentoimaan mahdollisimman paljon muiden blogeihin. Koska kohtaan elämää usein positiivisesti, niin harvemmin sen suurempaa negatiivisuutta kommenteistani löytyy. Ikinä ei ole turhaa kirjoittaa eism. vain "Kiva postaus! Tykkäsin monipuolisuudesta!" Suurin osa bloggaajista tykkää palautteesta.

Kuitenkin pikkuinen heitto toisille bloggaajille. Vastatkaa niihin kommentteihin! Jos haluat kommentteja ja postauksiisi tulee alle parikymmentä kommenttia, vastaa niihin! Oikeasti! Se tuo kommentoijallekkin sellaisen fiiliksen, että hänet on huomattu, ja hänen kommenttinsa on arvokas. Tämä innoittaa kommentoimaan uudelleen. 

Itseäni ainakin alkaa nyppimään jos pyydellään kommentteja, muttei niihin sitten vastata. Ei aina heti voikkaan vastata, mutta jos postauksia tulee yksi tai pari, eikä kommenttiin ole vastattu, ei ole fiilistä oikein kommentoida uusiinkaan postauksiin....

Muistetaan yhdessä, että pienillä teoilla on suuret merkitykset. Ei tuhota tätä hienoa harrastusta, vaan annetaan sille mahdollisuus elää elinvoimaisena!!

Jokainen on omalaatuinen, ja se tekee sinun kommentistasi tai blogistasi juuri täydellisen! Kirjoittakaa mistä oikeasti tykkäätte, kirjoittakaa silloin kun hyvittaa, kirjoittakaa omalla tyylillänne älkääkä provosoituko turhasta!

Kirjoittakaa kommentteja aina kun siltä tuntuu, älkää miettikö että kommenttinne olisi turha ja muistakaa rakentava ja positiivinen asenne!

Ja kaiken kaikkiaan, jokaisen ruudun takana on ihminen, jolla on oikeus omiin mielipiteisiinsä!

Kiitos ja kumarru kaikille lukijoille!

Sekä hatunnosto muille bloggaajille!